tiistai 17. joulukuuta 2013

Nyt ralleillaan!

TOKO-kisoissa ei sitten käyty, koska Tilli jäi sairaslomalle vain paria päivää ennen kisoja. No, ei haittaa, meillä on vielä paljon opittavaa. Tammikuussa olis taas koe, mutta sinne ei päästä koska mulla alkaa koetoimitsijakurssi silloin. No mutta, onneksi on ohjatut treenit viikottain. Rally-Tokotreenit tosin, mutta on se melkein sama asia. :D Eli siis alettiin treenaamaan Rally-Tokoa marraskuussa ja osataan jo melkein kaikki alokasluokan kyltit. Patukin kävi yksissä treeneissä, voisi sen ottaa uudestaankin.

Kuitenkin. Kävin kannustamassa isääni ja martta-nöffiä sunnuntaina, heillä kun oli ensimmäinen Rally-tokokoe mölliluokassa. Jos olisin tiennyt mölliluokan olemassaolon, olisin ilmoittanut Tillinkin mukaan.. No, enskerralla sitten. Ellei jo maaliskussa oltaisi valmiita alokkaaseen.

Tammikuun puolella on myös TOKO-pulmapaja, mikä sopii meille täydellisesti. Meillä kun on kontaktissa korjattavaa silloin kun on hajuja ympärillä.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Tokoilua ja ihmisten etsintää raunioilla

TOKO-treenaus on mennyt mukavasti eteenpäin. Meillä on oma treenikalenteri, jonka mukaan mennään jotta kumpikaan meistä ei kyllästy mahdollisiin turhiin toistoihin. Edelleen on epävarmaa, miten kokeessa tulee menemään, mutta mitäpä sitä stressaamaan. Noin viikko ennen koetta käydään sitten koe kokonaisuudessaan läpi ja kattoo sitten miten on intoa. Ehkä eniten mulla pelottaa se paikkamakuu. Ei oikeastaan se, että Tilli karkais mun luo, vaan se että jos joku vierelläoleva koira karkaa Tillin luo. Siitä ei hyvä seuraa silloin. Jostain syystä Tilli on tulinen aina käskyn alla. Tuli tämä koettua kun oltiin kaverikoiran kanssa kentällä ja käskin Tillin istumaan ja odottamaan jotain, en muista mitä. No, kaverikoira ampasikin sitten siihen Tillin luo ja Tilli kävi suoraan kiinni. Tätä ongelmaa puidaan ja treenataan kyllä, mutta kattoo sitten millä mallilla ollaan kokeessa.

Patu on alkanut saada taas vähän painoa takaisin, hoikka se on vieläkin mutta ei laiha. Turkki alkaa kiiltää vanhaan malliin ja nivelravinteen ansiosta jäykkyyskin alkaa hälvetä. Patu venyttelee jo molempia takajalkojaan. :) Muuten mummun arkeen ei kuulu sen kummempaa kuin lenkkeilyä, leikkejä ja aktivointipelejä.

Käytiin Tillin kanssa ekoissa rauniohaku-treeneissä pari päivää sitten. Aloitettiin niin, että minä juoksin piiloon ja huutelin Tilliä matkalla. Piilopaikkaa Tilli ei kuitenkaan nähnyt. Olin tunnelin suulla kyyristelemässä kun Tilli juoksi salamana siitä ohi. Kutsuin sitä kerran ja sitten se tuli ujostellen tunnelin suulle hakemaan namia(tunnelit on nääs pelottavia). Toisella kerralla juoksin mättään taakse ja sieltä löytyi heti. Kun oli taas Tillin vuoro etsiä, oli maalimiehiä kaksi ja minä Tillillä ohjaajana. Ohjasin ensin metsästä etsimään ja sieltä se äijä löytyikin heti. Sitten vaan salamana toisen maalimiehen jäljille ja Tilli löysi jo ennen kuin ehdin nähdä minne se singahti. En tiedä, onko Tillillä ollut koskaan näin hauskaa. Ehdottomasti Tillin laji siis. :)

Seuraaviin treeneihin pääsee sitten supermummokin höseltämään. :D

lauantai 21. syyskuuta 2013

Patu 9v + tokopulinaa ja haaveilua

Patu täytti yhdeksän reilu viikko sitten. Synttäripäivänään oli niin pirteä, että olisi voinut kuka vaan luulla pennuksi. Energiaa piisaa, ja toivon että sitä piisaa vielä useamman vuoden. Vanhuuden oireilta ei olla kuitenkaan täysin säästytty kun tytön nivelet ovat alkaneet jäykistyä. Ostin Fullolifen Joint care-öljyä pari päivää sitten, ja vaikuttaisi toimivan. Tänään Patu venytteli ainakin toista takajalkaansa(normaalisti ei venytellyt takapäätään ollenkaan). Patun silmät ovat myös muuttuneet sinertäviksi. Näkö niissä on vielä tallella, eikä kaihin merkkejä näy. Eli varmaan ihan normaalia ikääntyvän koiran silmänmuutoksia.
Steriloinnin jälkeen Patu on muutenkin ollut pirteämpi. Turkki on kamalassa kunnossa, kun päätti pudottaa karvat. Hilsettä on ihan kamalasti... Ruokapuolen pitäisi kuitenkin olla kunnossa, laskelmieni mukaan molemmat koirat saavat riittävästi välttämättömiä ravintoaineita ja rasvahappoja. Ja kun molemmilla on sama ruoka, mutta vaan Tillillä on turkki kunnossa. Joten Patulla taitaa johtua vaan tosta karvanlähdöstä ja ehkä hormonaalisista syistä. Se vaan on taas tätä kun mä stressaan kaikesta tommosesta.. :D

Tillin kanssa taas alotellaan kisauraa. Täyttelin tapahtumakalenterin täyteen TOKO-kokeita. Marraskuussa mennään Tornion kokeeseen. Lokakuussakin olis koe Oulussa, mutta en mä usko että mennään. Ehkä liian aikasta mennä Ouluun asti - osallistumismaksu ja matkat maksaisi liikaa, jos tuloksena tulis kakkonen tai huonompi. :D Tornioon päästään kuitenkin vaan osallistumismaksun hinnalla, joten huono tulos ei tule haittaamaan. Käytiin tänään koko koe läpi tossa meidän treenikentällä ja jäi vähän epävarma olo. Tilli kyllä totteli, mutta sataprosenttinen into puuttui. Ehkä pidetään huominen vapaata treeneistä ja katsotaan maanantaina uudestaan. Onneksi meillä on vielä kaksi kuukautta aikaa treenata. :)
Oon jo miettinyt että jos kävis niinki mukavasti, että saataisiin se ykköstulos, siirrytään avoimeen vain jos pistemäärä ylittää 180 pisteen. Jos taas ykköstulos tulee nippanappa, eli 160-179p, jäädään vielä alokkaaseen. Mutta meidän tavoite on kuitenkin se TK1, tuli se sitten marraskuussa tai ensvuoden puolella. Jos taas saadaan niukka ykköstulos ja rahaa riittää, mennään hakemaan TK1 Oulusta marraskuun lopussa. Hohhoh, jopas on haaveet. :D Realistinen odote on kuitenkin se ALO2-tulos.
On meillä Tillin kanssa toinenkin tavoite, nimittäin BH-koulutustunnus. Sitä lähdetään kokeilemaan varmaan joskus vuoden päästä. Kyseessä siis on käyttäytymiskoe, jossa testataan onko koira yhteiskuntakelpoinen. BH-tunnuksen saatuaan saa osallistua Palvelus- ja pelastuskoirakokeisiin, joista haku ja jälki olisi meidän lajeja.

Että semmosta. :P

torstai 29. elokuuta 2013

Motivaatiota etsimässä

Jäi siitä epävirallisesta toko-kokeesta vaivaamaan se, kun Tilli kiinnostuu niin paljon enemmän hajuista kun toko-liikkeistä. Noh, käytiin sitten tänään meidän omalla kentällä treenaamassa kaksistaan. Tillihän sai heti vainun jostain ja hamusi sen luo jo ennen kuin olin kerennyt edes aloittaa sen kanssa. Ensin meinasin jo tuskastua että olen huono ja plaaplaa, ei meistä tulekaan mitään yhyy. :D Mutta sitten hoksasinkin alkaa heittelemään nameja maahan, ja Tillihän innoissaan alkoi niitä etsimään. Lisäsin äänimerkin, josta se tietää, millon nameja on maahan heitetty. Kun Tilli katsoi minuun, kutsuin sen sivulle, ja palkaksi heitin namin kenttään. Jo vain alko motivaatiota löytymään! Sehän kiinnostui oikeasti siitä hommasta, juoksi aina minun luo odottamaan uutta käskyä. Otettiin ihan perusjuttuja, eli sivulle tulemista, seuraamista ja luoksetuloa. Aina liikkeiden välissä kun se meinasi kiinnostua jostain muusta, käytin aiemmin mainittua äänimerkkiä, joka sai sen taas kiinnostumaan minusta. Siis seuraaminenkin meni upeasti, Tilli ei jätättänyt yhtään. Nyt se oikea motivaattori löytyi!

Sisätiloissa treenataan vanhaan malliin, eli naksutin ja namit kädestä, koska sisällä se ei kiinnostu mistään muusta kuin minusta muutenkaan.
Mutta jos palataan tähän Tillin hajuintoon - meidän on aivan pakko alkaa treenaamaan sitä hakua. Ton koiran nenätyöskentely on aivan uskomatonta ja jos se kerran siitä pitääkin niin hemmetisti niin eiköhän siinä olis ihan täydellinen laji meidän kolmanneksi harrastukseksi. Raunioille ei vaan pääse ilman autoa, joten pitää aloittaa metsähaulla.

Vanha Patukin on oppinut uutta avokkini kanssa. Avokkini siis on alkanut opettaa rouvalle kontaktia lenkillä, mikä on ihan huippu juttu. Patu kun on luonteeltaan täysin miellyttämishaluton, sen opettaminen vaatii vähän erilaista taktiikkaa. Aloitin eka itse Patun kanssa kontaktiharjoittelun samalla kun kitkin vetämistä pois. Aina kun hihna kiristyi, hidastin vauhtia niin, että melkein pysähdyin. Aina, kun Patu kääntyi katsomaan minuun, kehuin tai annoin palkan. Pian Patu jo otti oma-aloitteisesti kontaktia ja meni sivulla. Nyt se siis on alkanut avokkini kanssa tekemään tätä. :)

Mutta joo tällasta tällä kertaa, pientä edistystä taas.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Tokoilua, vepeilyä ja pohdintaa

Oho, taas tovi vierähtänyt kirjoittelusta. Aloitetaan ensin Patusta: tyttö on nyt toipunut täysin. Hyvinvoiva niin fyysisesti kuin henkisestikin eikä heti uskoisi sen täyttävän yhdeksää vuotta. Karvat se päätti pudottaa taas kerran, mutta se on pieni murhe.

Tilli taas kävi ensimmäisen kerran TOKO-kokeessa, joskin epävirallisessa sellaisessa. Tuloksena ALO2 147 pisteellä. Meni se paremmin kuin osasin odottaa! Olisi mennyt paremmin, ellei Tilli olisi kiinnostunut hajuista niin paljon. Paikkamakuusta oli jäänyt ne koirien hajut, niin seuruussa ja luoksetulossa päätti karata hajujen perään. Estehypyn se teki ensimmäisen kerran elämässään ja se meni oikein hienosti. Kehuista se innostui niin, että päätti vetää hepulirallit pitkin kenttää. :D Luoksepäästävyys oli täysi kympin suoritus, vaikka pelkäsin, että se menee huonosti. Joko Tilli hyppii vasten tai pakenee, mutta mitä vielä. Kiltisti istui vierellä ja antoi koskea. Mutta joo, tuomarina oli Allan Aula, joka antoi paljon hyviä neuvoja jatkoon.

Myös VEPE-treeneissä ollaan käyty suht. säännöllisesti. Veneestä hyppyyn ollaan nyt vähän jämähdetty kun en ole muistanut/ehtinyt treenata esineen noutoa ja vientiä pitemmälle.
Olin viime viikonloppuna myös sihteerinä Simon VEPE-kokeessa. Kaikki oli newfoundlandinkoiria tai landseereita paitsi yksi - labradorinnoutaja. Eli koko kokeessa oli vain näitä kanadalaisia vesipelastusrotuja. :) On aika harvinaista, että kokeessa on vain nämä, kun yleensä on palveluskoiratkin kilpailemassa. Joo, se oli mukava viikonloppu.
Tämä viikonloppu taas on mennyt koiravahdin hommissa. Olen vanhempieni luona hoitamassa kahta newfoundlandinkoiraa ja yhtä pyreneittenkoiraa sekä kissaa.

Eilen tosin olin myös pari tuntia ystävän tupareissa, jossa oli muitakin koiraihmisiä. Tutustuin erääseen eläintenkouluttajaan ja kun aloimme puhua Tillistä, sain oikein hyvää palautetta sen koulutuksesta/kuntouttamisesta. Arkojen koirien kuntouttamisesta voisikin tulla mun bravuuri, jota lähden opiskelemaan lisää ensikeväänä kun haen Louen koirakouluttajapuolelle opiskelemaan. Jos vain pääsen!

Tillin ja Patun sivuja päivitetty!

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kuulumisia pötkölästä

Kirjoitin joku aika sitten Patun kohtutulehduksesta, joka ei tosiaan parantunut millään. Viimeperjantaina veimme tytön sitten leikattavaksi Akuuttiin. Operointi meni hyvin, ja Patu on toipunut supernopeasti. Leikkaushaava ei ole toistaiseksi vaatinut muuta hoitoa kuin puhtaanapitämisen ja Patun ei tarvinnut kuin syödä kipulääkettä pari päivää. Paljon helpompi prosessi kuin Tillillä viimesyksynä kasvainleikkauksen jälkeen. Silloin piti syöttää antibiootit ja kipulääkkeet, leikkaushaava meinasi tulehtua, turposi ja mitä kaikkea.
Patu ei tosiaan ole edes yrittänyt nuolla haavaansa, mikä myöskin helpottaa asiaa. Ei tarvi olla kokoajan kyttäämässä tai laittaa tötteröä päähän. Suurin pelko leikkauksen aikana oli se, että herääkö se siitä enää. Tottakai sellainen pelko on, kun nukutukseen voi kuolla nuorempikin koira. Mutta onneksi kaikki meni hyvin.


Yllä Tillin hieno veneestä hyppy viime VEPE-treeneissä. Olen niin ylpeä minun pikku vesipelastajasta. :) Treenikaverit aivan innostui Tillin menosta ja suunnittelivat meitä jo SOVE-kokeeseen. :D Ehkä me ei olla ihan vielä valmiita.

TOKOn saralla ei ole tapahtunut mitään uutta, kotona ollaan välillä muisteltu liikkeitä ja lenkeillä lähinnä seuraamista ja perusasentoa. Meillä on vielä paljon töitä edessä jotta ollaan valmiita kohtaamaan kisoja. Ensin pitäisi saada se Tillin epävarmuus muita koiria kohtaan pois. Mut jos ois möllit täällä päin, niin mentäis. Jätettäs vaa paikkamakuu poies.

Mutta eipä tänne muuten sen kummempia kuulu. :)

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Pieni koirakysely

1. Mikä/Mitkä on lempirotusi/rotujasi?

- Corgit, australiankarjakoira, bullterrieri, dobermanni, venäjänvinttikoira, pyreneittenkoira.

2. Mitkä ovat kolme tärkeintä luonteenpiirettä, jotka haluat omassa koirassasi esintyvän?

- Itsevarmuus, rohkeus, luottamus.

3. Mitä koiralajeja harrastat/haluaisit harrastaa?

- TOKO ja VEPE sekä näyttelyt on tämänhetkisiä harrastuksia, mutta haku olisi myös haaveissa.

4. Mikä on lempikoiralajisi, miksi?

- Vesipelastus. Vaikka olen vielä aika amatööri VEPEssä, mutta itse harrastus on mielestäni tärkeä. Kaikki pelastuslajit on tärkeitä ja on hienoa päästä harrastamaan sellaista.

5. Mainitse kolme mielestäsi hyvää kenneliä/kasvattajaa.

- Täytyy sanoa, että en pysty vastaamaan yhtään kenneliä. Kertokaa te minulle, mistä hyvän kennelin löytää.

6. Mitä mieltä olet sekarotuisten kasvatuksesta?

- Siinä missä rotukoirankin kasvatus, mulla ei ole mitään sekarotuisten kasvatusta vastaan. Kunhan se kasvatustyö on vastuullista. Ja tähän sanaan "vastuullisuus" kuuluu paljon asioita.

7. Miksi haluat valmistua isona ja missä?

- Heh, isona. Valmistun kuva-artesaaniksi syksyllä. Sen jälkeen lähden opiskelemaan eläintenkouluttajaksi.

8. Mikä on suurin koiriin liittyvä unelmasi (joka on vielä saavuttamatta)?

- Tillin kanssa haluaisin saada suhteemme niin hyväksi, että pojan itsevarmuus nousisi. Haluan, että Patu elää vielä vuosia ja haluan olla omistajana aina vain parempi.

9. Mikä on parhain muistosi koirien parissa?

- Yleensä ne liittyy uuden oppimiseen puolin että toisin. Minä opin koirasta jotain uutta ja koira oppii koulutuksessa jotain uutta. Kun ekan kerran näin koirassa sen suuren riemun kun se oppi jotain.

10. Kerro kolme koiran nimeä mistä pidät ja mitkä voisit antaa omalle koirallesi.

- Rota, Ukko ja Eevi.

Että semmonen. Nyt aletaan valmistautuun tän päivän vepe-treeneihin, moi!

perjantai 17. toukokuuta 2013

Kohti kesää

Rantakausi avattu, koirat käyneet nyt kahteen otteeseen polskimassa. Punkkikarkotteeksi käytetty teepuuöljy-hoitoainetta, mikä siis suihkutetaan turkkiin. Ei ole ainakaan vielä punkkeja näkynyt, toivottavasti ei näykään.
Tillin kanssa aloitetaan uusi harrastus - VEPE! Ja ei, ei olla menossa kisatasolle, kunhan harrastetaan. Onhan se mieleinen liikuntamuoto, ja minäkin pääsen taas tähän ihanaan harrastukseen mukaan. Minun ja äitini edesmennyt berni kisasi VEPEssä aikoinaan, ylsi avoimeen luokkaan. Syöpä Fatiman sitten lopulta vei, enkä ole nyt pariin vuoteen kovin aktiivisesti vepe-rannassa pyörinyt. Viimesyksynä kävin vepe-sihteerinä ja muutamissa treeneissä olin mukana.
Tillin kanssa varmaan aletaan treenaamaan nyt ensin sitä uimista, koska veteenmeno ei vielä ole kovin rohkeaa. Sen jälkeen viemistä ja veneestä hyppyä, ja veneeltä veneelle vientiä.

Tokon suhteen ei olla edetty kauheasti mihinkään suuntaan. Paikkamakuuta ja muuta ollaan treenattu nyt ulkona, jossa on paljon häiriötekijöitä, ja Tillille varsinkin hajut on melkonen häiriö. Namipalat on olleet pelkkiä nappuloita, pitäis käydä ostaan naudan mahalastuja kun sanovat että ne ois tosi hyvä motivaattori voimakkaan hajun takia. Maksapaloja käyttäisin muuten mutta molemmilla koirilla menee kypsästä lihasta vatsa sekaisin, enkä mä nyt mitään raakaa niljakasta maksaa ala lämimään. Enkä muutenkaan uskalla maksaa kovin paljoa syöttää. Koirat syö sitä n. kerran viikossa.
Tosiaa siis ei olla oltu Tillin kanssa yhdessäkään ohjatussa toko-reeneissä mukana, pitäis sellaseen päästä. KSPK järjestää kyllä Tokon alkeiskurssin mut se on jo täynnä.

Patun kohtutulehdus ei näytä merkkejä paranemisesta. Tänään syötiin viimeinen antibiootti ja mähmää tulee vieläkin takapäästä. Alkaa näyttää siltä, että olis leikkaus edessä. Patun laihtuminen myöskin huolettaa. Sen paino ei ole pudonnut kuin kilon, mutta sen kehossa ei tunnu olevan lainkaan rasvaa. Luuta ja lihaksia. Eikä niitä lihaksiakaan paljoa ole, selkäranka tuntuu liian hyvin.... Huoh.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Sateinen päivä

Tästä päivästä tulee luultavasti melko hiljainen. Patun kanssa mennään eläinlääkäriin kello viideksi, sillä sen kohtutulehdus ei parantunut antibiooteilla. Leikkaukseen ei ole rahaa, ellei saa jostain äkkiä lainaan. Vähän mulla pelottaa. Ell varmaan määrää sit lisää antibiootteja, eikä sekään oikein tunnu oikealta.

Torstaina olis rovaniemellä ryhmänäyttely. Taidan mennä katsomaan ja pitämään peukkuja pyreneittenkoira Miralle. Jos/kun Patu paranee, niin luultavasti mennään Tornion kv näyttelyyn, se on heinäkuussa. Mutta saa nyt nähdä. Patu päätti sairastua just toukokuussa, millon ei ole rahaa mihinkään.
Eilen tuli toivoton olo, kun huomasin Patun tulehduksen uusiutuneen. Tuli pelko siitä, selviääkö se. Minun pieni höpsö.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kevään ekat ulkotreenit


Perusasentoon


Paikkamakuuseen



Seisomista seuraamisen yhteydessä


Luoksetulo


Seuraamista (Joo, käsi pois taskusta!)


Pysähdys


"Hauku!"


Ja leikkimään

En edes huomannut, että mulla meni käsi taskuun noissa seuraamisissa. En mie sisällä oo kyllä kättä taskuun pannut. En tiiä, tuliko lie jotenkin epävarma olo tai jotain. Ulkona seisominen seuraamisen yhteydessä oli Tillille vaikeampaa kuin sisällä. Ylimääräisiä askelia tuli.

Mukava päivä oli kyllä kaikin puolin. Paitsi sitten illalla kun menin katsomaan, miten meidän yksi rottavanhus voi, kun se on alkanut laihtumaan. Otin sen normaalisti syliin niin sehän kävi tosissaan mun kimppuun. Yksikään rotta ei ole mua ennen purrut, ja nyt tuo puri mulle monen monta vekkiä molempiin käsiin. Oikea käsi on turvoksissa, ja etusormissa on kivuliaat jälet, nii en voi käyttää nyt kuin nimetöntä, pikkurilliä ja peukaloa molemmissa käsissä. Mitenhän mä sitä enää uskallan käsitellä... Tai rottia ylipäätään. Tais jäädä kammo. En ensin edes tajunnut, että se puree. Huhhuh. No itkuhan mulla tuli, koska säikähdin niin paljon ja on se muutenkin kamalaa, että oma rotta käy tuollalailla kiinni. Kun vielä edellisenä päivänä se oli ollut mulla ihan normaalisti olkapäällä ja sylissä. Kyllä mie sille tänään puhisin, että menit sitten puremaan kättä, joka sua ruokkii...

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Uusia leluja ja kuulumisia

Patu ja uusi aktivointilelu
Tilli ja uusi aktivointilelu

Tuossa ylhäällä linkit videoihin, jossa sesset kokeilee ensikerran uutta aktivointilelua. :) Patu on jo nyt aika hyvä, ja Tillikin on alkanut oppimaan. Kuten huomaa, alussa Tilli hieman häslää.
Leluilla leikin lisäksi ollaan tänään treenattu taas vähän TOKO-liikkeitä eteenpäin. Patun kanssa ei treenattu, tyttö leikki sen aikaa namipallolla. Tillin kanssa treenattiin perusasentoa, seuraamista, seisomista seuraamisen yhteydessä, luoksetuloa ja maahanmenoa seuraamisen yhteydessä. Maahanmeno onnistui, vaikkakin pienellä avustuksella. Ottaen huomioon, että se oli ensimmäinen kerta kun tuo liike tehtiin. Kohtapa ollaan siinä vaiheessa, ettei tarvi enää kun estehyppy opetella niin ollaan valmiita mölleihin. Vaikka tottakai paikkamakuuta täytyy vielä harjotella, ja PALJON.

Kunhan tuo meidän harjotuskenttä kuivaa, niin päästään sinne treenaan. Ja saadaan otettua kuvia/videotakin.
Saapa nähdä, jää varmaan meidän Koiran päivän match show välistä. Patu ei ole nyt oikein siinä kunnossa. Turkki on harmaa, eikä sitä paljoa edes ole. Enkä viiti stressata sitä, jos se on kipeä. Onhan se pirteä, mutta turkista ja ruokahalusta huomaa, ettei kaikki ole kunnossa. Ruuasta jättää aina puolet syömättä, selkäranka ja lonkkaluut tuntuu... Olis jo toukokuu niin päästäis sinne Akuuttiin. Jotenki sitä vaan syyttää itteensä kun toinen on kipeä. Syötänkö väärin, liian vähän, vääränlaista ravintoa? Molemmat syö sekä punasta että valkosta lihaa vaihtelevasti, ja kaverina aina joko nappulaa tai jotain riisiseosta, ja lisukkeena piimää. Kalaa pitäisi antaa enemmän. Vitamiinilisää pitäis ostaa varmaan, tai en tiedä. Kamala stressi tämän asian kanssa.
Kemkon mätsäri ois 5.5, mennään varmaan Tillin kanssa jos Patu ei oo kunnossa. Jos uskallan. Tilli saattaa pelätä liiaksi, mutta niin. Sehän on vain harjoitusta, ei arka koira rohkaistu ilman kokemusta.

Kyllä mielessä on suuret myllerrykset tällä hetkellä.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Pikkutyttö sairastaa

Endometriittihän Patulta taas löytyi. Antibioottikuuri ja enskuussa mennään Akuuttiin tarkastukseen. Silloin otetaan verikokeita ja katotaan sydän. Tuossa se nyt sängyllä pieni nukkuu. Huoli on suuri, vaikkei muut näe samaa kuin minä. Patu kun ei kipua näytä, niin sen näkee vain pienistä merkeistä ettei kaikki ole kunnossa. Tilli on alkanut syrjimäänkin sitä, ja yrittää estää Patua pääsemästä makkariin. Välillä se pyörii Patun ympärillä ja urisee/pörisee/vinkuu. Sekin kertoo jo paljon.

Toivotaan nyt, että endometriitistä päästään ja sydän olisi terve. Tänään on ruokana kaura-riisiä, kalkkunaa ja piimää. Toivottavasti tytölle maistuu. Pitäisi vitamiinilisääkin ostaa, kun vanhalla koiralla sen tarve lisääntyy. Huhhuh. On tämä masentavaa aikaa ollut tämä alku vuosi. Ensin kuoli ystäväni ihana cairnterrieri tuntemattomasta syystä, sitten kuoli meiltä kaksi rottaa, sitten kuoli vanhempieni 10-vuotias nöffinarttu, nyt meidän vanhin rotta tekee kuolemaa, ja sen kaverilla on kasvain, ja Patukin päätti alkaa sairastamaan. Onhan tää jo aika melkosta. Jos Tillille vielä tulee jotain, niin pieksen.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Treeniä ja huolia

Tänään alettiin opettelemaan Tillin kanssa uutta temppua - mangustia! :) Varmaan kaikki arvaa, mistä on kyse. Noh, Tilli päättikin että seistään nyt kunnolla niillä takajaloilla. Todella nopeaa äkkäsi, mistä on kyse ja tasapainotteli takajaloillansa oikein hienosti.
Toko-liikkeissä treenattiin tälläkertaa vain perusasentoa, seuruuta, seisomista seuraamisen yhteydessä ja luoksetuloa edestä sivulle. Perusasento hipoo jo täydellisyyttä, seuraaminenkin meni erittäin mallikkaasti(lienee lohipyöryköillä osuutta asiaan), ja seisominen seuraamisen yhteydessä täys kymppi. En muuten ole koskaan tuota sille edes opettanut, kerran vain kokeilin että sanompa paikalla-käskyn ja jatkan itse matkaa. Pysähtyy kuin seinään joka kerta! Luoksetulossa se eteen pysähtyminen on oikein mallikas, mutta siitä sivulle tulo on vähän hakusessa.
Enskerralla treenataan siis paikkamakuuta, luoksetuloa ja perusasentoa. Treenien lopuksi leikittiin namien etsintää.

Patun kanssa ei tänään treenattu, koska tyttö on ollut aika vaisuna pari päivää. Ruoka ei maistu niinkuin normaalisti, juo paljon ja nukkuu sitäkin enemmän. Lääkäriinmeno edessä jos tää vielä jatkuu/pahenee. Että ei olis Patulle nappulat palkkana kelvanneet.. Mutta muuten olen Patua huomioinut - hellinyt ja harjannut kun se siitä niin pitää. Polte rinnassa on kova, kun pelottaa pienen puolesta. Äitini sanoi eilen puhelimessa, että älä vielä stressaa. Mutta kun ei voi olla stressaamatta jos tämä jatkuu.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kevättä tassuissa

Aurinko paistaa, lumi sulaa ja koirien tassut ja vatsa muuttuvat ruskeaksi. Lapaset voi jättää pois ja lenkit ovat leppoisampia. Mitä tämä kevät tietää? No kunnon treeniä treeniä!

Patun on aika valmistautua missikisoihin ja siinä samalla muistella, miten TOKO:n alokasliikkeet menikään. Ja kun tuo meidän treenikenttä sulaa, on aika opetella se estehyppykin. Kunhan löytää sopivan esteen jostain. Tillin kanssa treenataan samaisia alokasliikkeitä ja siinä samassa arkitottelevaisuutta. Kontakti on hyvä, mutta vielä pitää petrata. Tänään lenkillä se kyllä huomasi ottaa kontaktia heti kun tuli vastaan joku epäilyttävä asia. Harmi vain, ettei minulla ollut palkkana muuta kuin kehu ja rapsutus - onneksi se tälläkertaa riitti. Koirien ohitukset meni vähän niin ja näin. Ensimmäisellä kerralla koirat ottivat kontaktin ja häärivät siinä minun ympärillä. Toisella kerralla Tilli näki koiran vain vilaukselta, eikä jaksanut reagoida - toki erittäin paljon kiitosta siitä. Siinä samassa tulikin snautseri vastaan. Noh, koirat ehti kiihtyä ja Patu aloitti innostushaukkunsa. Onneksi räskytys loppui lyhyeen ja molemmat rauhottuivat nopeasti. Ei se tietenkään riitä, mutta hyvä sekin. Pitänee kirjottaa ulko-oveen lappu "MUISTA NAMIPALAT", niin päästäisiin joskus eteenpäin tämän asian kanssa.

Tämän päivän ohjelmassa on perus alokasluokan liikkeiden treenaaminen, johon kuuluu maahanmenon vahvistamista molempien koirien osalta. Seuraamista pitää Tillin kanssa petrata, ettei se enää jätättäis liiaksi. Toko-liikkeiden lisäksi opetellaan muutamaa hauskaa temppua, johon kuuluu mm. kumarrus ja pystyssä istuminen(mangusti). Minulla on sellainen temppukirja, jossa on paljon hyödyllisiä ohjeita koiran koulutukseen ja temputukseen. Suosittelen. Kirjan nimi on Pieni koiratemppukirja, ja sen on kirjoittanut Gerilyn J. Bielakiewicz.

Niin, kuten olette jo varmaan huomanneet, tästälähtien kirjoittajana toimii sessujen emäntä. Ei riitä tarpeeksi mielikuvitus tuohon koirien juttujen kirjottamiseen. :D TOKO-kuulumisia - sivu lähtee tämän vuoksi pois.

Oikein puuhakasta kevättä!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Jännitystä elämään

Minä inhoan pyöräilijöitä. Surisevat ja vilahtavat ohi röyhkeästi. Varon myös ihmisiä, jotka juoksevat perässä tai kohti. Tai ne kamalat kärryt, jossa ihmiset kuljettavat pentujaan. Isot sillat, joiden ali suuret, äänekkäät autot vilahtelevat - se se vasta friikkiä on. En myöskään pidä linnuista. Ne perkeleet vaan liitelee yläpuolella kuin mitkäkin maan herrat. No, koirista nyt puhumattakaan.

Nämä KAIKKI tulivat vastaan tänään lenkillä. Kaikki. Mutta noh, sain paljon namipaloja aina kun hillitsin itseni...

- Peurasaaren suurruhtinas Tilli

torstai 14. maaliskuuta 2013

Oon kolmevuotias, oppimaan innokas

Täytin toissapäivänä kolme. Olen niiiiin aikuinen nyt. Aamulla emäntä nosti minut syliin ja lauloi minulle synttärilaulun. Saimme Patun kanssa jäniksenkorvat aamupalaksi, nams! Päivä meni kuitenkin melko hitaasti, koska molemmat kaksijalkaiset olivat töissä tai koulussa. Vietin aikani Patun kanssa leikkien. Patu on kyllä niin ihana nyt. Harmi, että näin on vain kaksi kertaa vuodessa. Minä kyllä tykkäisin leikkiä(ja vähän muutakin) joka päivä!

Kun ihmiset tulivat kotiin, sain herkkuruuan. Siinä oli paljon eri makuja, mutta ruoka loppui sitten kesken. Niinkuin aina. Taisimme samana päivänä käydä myös leikkimässä naapurin Väinö-pennun kanssa. Minä en oikein ymmärrä sen koiran logiikkaa. Se riekkuu ja riehuu, painii ja haukkuu, enkä tiedä, miten siihen tulisi suhtautua. Sain kuitenkin paljon kehuja kärsivällisestä käytöksestäni. No, olenhan minä aikuinen mies. Eilen menin hieman hämilleni kun se samainen pentu alkoikin huutaa kesken leikin. Yritin saada sitä lopettamaan, mutta se vain puri ja huusi. Emäntä otti pennun sitten syliin ja rauhoitteli yhdessä pennun emännän kanssa. Minä katselin vierestä miettien, että mikä sille tuli. Ei se perhana enää edes leikkinyt kanssani sen jälkeen ja sekös turhautti. Yritin sitä vähän komentaakin, mutta emäntä sitten laittoi minut hihnaan ja menimme kotiin... Kummia tuollaiset.. pennut.

Emäntä opetti minut haukkumaan. Se onkin kivaa, mutta sitten kun haukun silloin kun tahdon, onkin vastauksena namin sijaan EI. Kumma, kun ei saa olla oma-aloitteinen...

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Niin mikä ikääntyminen?

Kuvassa erittäin sporttinen ja nuorekas minä. Ihan kahden vuoden ikäisestä menisin, enkö? Emäntäni on alkanut puhumaan ikääntymisestä ja minusta tuntuu, että hän tarkoittaa sillä minua. Kuulemma hoikka olomuotoni tarkoittaisi vanhuuden merkkejä. Höpsis, eikö kauniin naisen pidä olla hoikka? Tilli ainakin on alkanut pitämään minusta. Ja minä siitä. Jokin vastustamaton voima meitä vetää puoleensa aina pari kertaa vuodessa. Mutta eikös sekin kerro jo jotain nuorekkuudestani kun juuri kolme vuotta täyttävä pojan kloppi on minusta, yli kahdeksanvuotiaasta kiinnostunut.
No jos oikein tälle raiteelle mennään, niin olihan naapurin kolmikuinen jackrusselin pentukin minusta erittäin kiinnostunut. Ehkä vähän liiankin. Ihana pieni poika, mutta tein sille selväksi, etten minä sekaannu lapsiin. Siinä pennussa oli kyllä luonnetta, sitä ei voi kieltää. Mutta enemmän minä olisin huomiota halunnut niiltä kaksijalkaisilta. Isäntä valittikin äänekkäästä komentamisestani. On siinäkin, kai sitä pitää ääntään käyttää kun muuten ei huomata?

On tässä "ikääntymisessä" kuitenkin hyvätkin puolensa. Ensinnäkin minä saan enemmän ruokaa, kuin Tilli. Toisekseen minulla on muutenkin enemmän vapauksia. Saan tulla kielletylle alueelle, eli keittiöön. Mitä nyt isäntä joskus yrittää minut pois ajattaa, mutta usein turhaan. Niin, ja saan tulla sohvalle silloinkin kun emännällä tai isännällä on jotain syötävää siinä. Isäntä valittaa minun kuolaamisestani yleensä silloin. Höh, kyllä sekin kuolaisi jos tungettaisiin suklaata nenän eteen, eikä sitä saisi syödä. No, eihän se kovin naisellista ole, mutta minä vain satuin nuoruuteni viettämään kuolaavien koirien kanssa.

Toisaalta kun miettii tätä vanhenemista, niin minähän olen itseasiassa onnekas. Minussa ei vanhuus näy, olen yhtä kaunis kuin aina ennenkin. Vähän niinkuin ne Hollywoodin tähdet. Ilman kauneusleikkauksia tosin. Olen väsymätön ja sporttinen kuten Madonna, yhtä äänekäskin.

- Patu, tai tänään oikeastaan Pamela

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Koirakylpylässä

Käytiin emännän kanssa eilen uimalapaikassa. Ensin luulin, että mennään mummolaan, mutta en käynytkään kuin pyörähtämässä siinä pihalla ja sitten autoon taas. Nukuin siinä tirsat kun sitten saavuttiin määränpäähän. Emäntä hyppäsi autosta ulos ja mummolan kaksi isoa koiraa aloitti sellaisen mölyn paksissa, että minunkin piti vähän haukkua. Jonkin tovin päästä emäntä haki minutkin sisälle ja siellä oli muutama mölyinen koira. En jaksanut niistä sen kummemmin välittää. Mutta sitten emäntä pistikin minut suihkuun - siitä en tykännyt ollenkaan. Kukaan muukaan ei kai tykännyt kun kaikki ulvoi ja haukkui. Sitten minulle laitettiin pelastusliivit(jotka tälläkertaa oli hieman tyylikkäämmät - viimeksi ne oli pinkit...) ja siirryttiin altaan reunalle. Koirat hyppeli veteen ja haki sieltä leluja. Minä ihmettelin, että miten ne uskaltaa.. Se allas oli nimittäin syvä. Helkkari kun pelotti kun minut sinne laitettiin! Emäntä lähti kävelemään ympäri allasta ja minä yritin pysyä perässä. Pelotti, että hukun siihen paikkaan, mutta liivit onneksi piti minut pinnalla. Altaasta poispäästyäni olin itseeni melko tyytyväinen ja kyselinkin emännältä, että enkös ollutkin taitava - vähän niinkuin ne ammattilaiset siinä vieressä. Yksi oli kuulemma vesipelastusvaliokin. Se oli se mummolan Mosse. Suuri musta uros, jota minä vähän pelkään. Tauolla olisin tahtonut tutustua labradorinnoutaja Myyhyn, mutta sitten minua alkoikin jännittää.. Sekin on musta ja pelottava narttu.

Tuossa niitä ammattilaisia ui. Minä vähän säikähdin niiden uimahyppyjä ja koitan kuvassa sanoakin emännälle, että käskisi niiden uida sievemmin. Hetkeä myöhemmin minut nostettiin jälleen altaaseen. Jokaisen jännittävän kerran jälkeen olin hitusen ylpeämpi itsestäni. Varsinkin kun emäntä oli niin iloinen.

Minäkin olisin halunnut tuollaisen damin itselleni, mutta en minä uskaltanut sitä hakea... Ja altaassa ollessani keskityin vaan emäntää seuraamaan kun se aina karkasi kiertämään ympäri allasta. Monen huisin uintikerran jälkeen mentiin sitten taas suihkuun. Se kesti paljon kauemmin kuin viimekertainen peseytyminen. Sitten minut laitettiin kamalaan kolisevaan häkkiin, minne puhalsi lämmintä ilmaa. Se laite surisi inhottavasti ja minä itkin emännälle, että päästä nyt herranen aika minut pois. Emäntä ei välittänyt vaan antoi rauhottavia signaaleja, jotka sitten saivat minut luovuttamaan. Sittempä pääsinkin siitä kamalasta häkistä pois. Sitten ulos kakille ja helpotuksekseni turvalliseen koppiini autoon nukkumaan.

Kotiin päästyäni oli entistä energisempi. Kuulemma kaikki muut koirat olivat aivan poikki koko reissusta. En minä vaan. Emäntä oli sitä mieltä, että pitäisi jo nukkua kun kellokin oli jo paljon. Minä vaan pyörin Vanhan Piian ympärillä kun se on alkanut taas tuoksumaan niin vastustamattomalle. Mutta eipä se alkanut millekään, nukkui vain. Lopulta minunkin piti luovuttaa ja ummistaa silmäni.

- Peurasaaren Suurruhtinas Tilli kuittaa.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Tillin aloitus

Tänään palvelijani heräsivät aivan liian myöhään. Aurinko oli ehtinyt jo nousta, ja minulla oli tylsää. Kun peitto alkoi kahista, hypin sänkyä vasten emäntää hätyttelemään. Kun se ei perhana sieltä noussut vieläkään, kömmin sängyn alle puksuttamaan. Se temppu yleensä toimii, kun eivät jaksa kuunnella. Kun he viimein nousivat ylös, juoksin Vanhan piian kanssa keittiöön odottamaan aamupalaa. Tänään saimme nahkatikkujen sijaan jotkin pyöryläiset, kivikovat namit. Oli sekin hyvää. Sitten alkoi taas odotus. Palvelijoilla kesti iäisyys äpöstää omat eväänsä kun minä Vanhan piian kanssa odottelin aamulenkkiä.
Emäntä on alkanut mäkisemään minun vauhdikkaasta menostani hihnassa. Aina kun vähän säntää, niin se vetaisee minut sivulle, eikä me liikuta minnekään?! Aina muka pitäisi odottaa emäntää, että se viitsisi laittaa koipea toisen eteen. Kuinka rasittavaa. Kesken lenkin tuli nurkan takaa joku todella törkeä uroskoira. Sellainen iso ja uhkaava. Minä yritin sille möykätä, että menisi omille maille kuseskelemaan, mutta taas emäntä rupesi mäkisemään. Antaisi minun hoitaa nämä asiat, kun eihän se akka edes ajattanut sitä röyhkeää rakkia pois mailtani. Ja taas piti muka hillitä itsensä. Voi hyvänen aika. Kun aikani menin rauhallisesti, emäntä alkoi leikkimään kanssani. Sitä perkuleen hihnaa on mukava purra, voi kumpa se katkeaisi joku päivä. Yllätyksekseni me siinä leikin tuoksinnassa päädyimme kentälle, ja pääsin vapaaksi siitä narusta. Vanha piikakin juoksi rinnallani. Siinä rouvassa on jokin kyllä pahasti vialla, kun se ei ymmärrä leikkiä. Aina se vaan suuttuu ja sitten menee hermot minullakin. Pitäisi muka osata käyttäytyä sen kanssa. Emäntäkin on sitä mieltä, ettei piika saisi suuttua minulle. Mutta kyllähän se mäkisee silloinkin, kun minä suutun. On se kumma, kun ei saa tunteitaan purkaa. Vähän siinä kato tunteet kuumeni, niin löysin itseni hangesta. Kuinka hävettää myöntää, että MINÄ jouduin nöyrtymään. Eihän se ole reilua, ollaanhan me kuitenkin MINUN valtakunnassani, jossa pitäisi pelata MINUN säännöilläni? Ärsyttävää niskurointia aina. No mutta enhän minä tietenkään periksi antanut, vaan vähän myöhemmin yritin taas saada sitä piikaa leikkimään, kun en minä tykkää vaan juosta kuin mikäkin idiootti. No se emäntä sitten potkaisi lunta naamalleni! Kuinka töykeää! Kävin sitten tönäisemässä emäntää kysyäkseni, että mikä on homman nimi. Lopulta luovutin sen huumorintajuttoman akan kanssa ja juoksin lopulta sinne tänne - kuin mikäkin idiootti. Loppu lenkki meni taas siinä kamalassa narussa ja taas se emäntä mäkisi hurjaa menoani. Piti taas rauhottua. Tien varrella oli hurjasti uusia viestejä, roskapostia suurin osa. Vain harvoihin jaksoin vastata. Se on rankkaa olla Suurruhtinas, kun viestejä satelee ihan kamalasti. Ei ole muuten aikoihin näkynyt kummankaan rakastajattareni viestejä. Pitääkö minun oikeasti tyytyä Piikaan? Lenkin loppumetreillä äkkäsin, että jos kuljen oikein nätisti ja tapitan emäntää silmiin, saan nameja. Oli muuten kannattava idea, sain niitä monta! Ihmisiä on helppo höynäyttää. Rappukäytävässä Piika meni taas minun edeltäni, ja sekös minua suututti. Yritin sille tokaistakin, että mietipä vähän. Lopulta minä jouduin tulemaan ihan viimeisenä kotiovelta sisälle. Ihmetouhua taas. Kotona sainkin viimeksi keskenjääneen luuni ja söin sitä sillävälin kun palvelijat läksivät jonnekin.
Nyt odottelen, että tapahtuisi taas jotain.

- Peurasaaren Suurruhtinas Tilli