Motivaatiota etsimässä

Jäi siitä epävirallisesta toko-kokeesta vaivaamaan se, kun Tilli kiinnostuu niin paljon enemmän hajuista kun toko-liikkeistä. Noh, käytiin sitten tänään meidän omalla kentällä treenaamassa kaksistaan. Tillihän sai heti vainun jostain ja hamusi sen luo jo ennen kuin olin kerennyt edes aloittaa sen kanssa. Ensin meinasin jo tuskastua että olen huono ja plaaplaa, ei meistä tulekaan mitään yhyy. :D Mutta sitten hoksasinkin alkaa heittelemään nameja maahan, ja Tillihän innoissaan alkoi niitä etsimään. Lisäsin äänimerkin, josta se tietää, millon nameja on maahan heitetty. Kun Tilli katsoi minuun, kutsuin sen sivulle, ja palkaksi heitin namin kenttään. Jo vain alko motivaatiota löytymään! Sehän kiinnostui oikeasti siitä hommasta, juoksi aina minun luo odottamaan uutta käskyä. Otettiin ihan perusjuttuja, eli sivulle tulemista, seuraamista ja luoksetuloa. Aina liikkeiden välissä kun se meinasi kiinnostua jostain muusta, käytin aiemmin mainittua äänimerkkiä, joka sai sen taas kiinnostumaan minusta. Siis seuraaminenkin meni upeasti, Tilli ei jätättänyt yhtään. Nyt se oikea motivaattori löytyi!

Sisätiloissa treenataan vanhaan malliin, eli naksutin ja namit kädestä, koska sisällä se ei kiinnostu mistään muusta kuin minusta muutenkaan.
Mutta jos palataan tähän Tillin hajuintoon - meidän on aivan pakko alkaa treenaamaan sitä hakua. Ton koiran nenätyöskentely on aivan uskomatonta ja jos se kerran siitä pitääkin niin hemmetisti niin eiköhän siinä olis ihan täydellinen laji meidän kolmanneksi harrastukseksi. Raunioille ei vaan pääse ilman autoa, joten pitää aloittaa metsähaulla.

Vanha Patukin on oppinut uutta avokkini kanssa. Avokkini siis on alkanut opettaa rouvalle kontaktia lenkillä, mikä on ihan huippu juttu. Patu kun on luonteeltaan täysin miellyttämishaluton, sen opettaminen vaatii vähän erilaista taktiikkaa. Aloitin eka itse Patun kanssa kontaktiharjoittelun samalla kun kitkin vetämistä pois. Aina kun hihna kiristyi, hidastin vauhtia niin, että melkein pysähdyin. Aina, kun Patu kääntyi katsomaan minuun, kehuin tai annoin palkan. Pian Patu jo otti oma-aloitteisesti kontaktia ja meni sivulla. Nyt se siis on alkanut avokkini kanssa tekemään tätä. :)

Mutta joo tällasta tällä kertaa, pientä edistystä taas.

Tokoilua, vepeilyä ja pohdintaa

Oho, taas tovi vierähtänyt kirjoittelusta. Aloitetaan ensin Patusta: tyttö on nyt toipunut täysin. Hyvinvoiva niin fyysisesti kuin henkisestikin eikä heti uskoisi sen täyttävän yhdeksää vuotta. Karvat se päätti pudottaa taas kerran, mutta se on pieni murhe.

Tilli taas kävi ensimmäisen kerran TOKO-kokeessa, joskin epävirallisessa sellaisessa. Tuloksena ALO2 147 pisteellä. Meni se paremmin kuin osasin odottaa! Olisi mennyt paremmin, ellei Tilli olisi kiinnostunut hajuista niin paljon. Paikkamakuusta oli jäänyt ne koirien hajut, niin seuruussa ja luoksetulossa päätti karata hajujen perään. Estehypyn se teki ensimmäisen kerran elämässään ja se meni oikein hienosti. Kehuista se innostui niin, että päätti vetää hepulirallit pitkin kenttää. :D Luoksepäästävyys oli täysi kympin suoritus, vaikka pelkäsin, että se menee huonosti. Joko Tilli hyppii vasten tai pakenee, mutta mitä vielä. Kiltisti istui vierellä ja antoi koskea. Mutta joo, tuomarina oli Allan Aula, joka antoi paljon hyviä neuvoja jatkoon.

Myös VEPE-treeneissä ollaan käyty suht. säännöllisesti. Veneestä hyppyyn ollaan nyt vähän jämähdetty kun en ole muistanut/ehtinyt treenata esineen noutoa ja vientiä pitemmälle.
Olin viime viikonloppuna myös sihteerinä Simon VEPE-kokeessa. Kaikki oli newfoundlandinkoiria tai landseereita paitsi yksi - labradorinnoutaja. Eli koko kokeessa oli vain näitä kanadalaisia vesipelastusrotuja. :) On aika harvinaista, että kokeessa on vain nämä, kun yleensä on palveluskoiratkin kilpailemassa. Joo, se oli mukava viikonloppu.
Tämä viikonloppu taas on mennyt koiravahdin hommissa. Olen vanhempieni luona hoitamassa kahta newfoundlandinkoiraa ja yhtä pyreneittenkoiraa sekä kissaa.

Eilen tosin olin myös pari tuntia ystävän tupareissa, jossa oli muitakin koiraihmisiä. Tutustuin erääseen eläintenkouluttajaan ja kun aloimme puhua Tillistä, sain oikein hyvää palautetta sen koulutuksesta/kuntouttamisesta. Arkojen koirien kuntouttamisesta voisikin tulla mun bravuuri, jota lähden opiskelemaan lisää ensikeväänä kun haen Louen koirakouluttajapuolelle opiskelemaan. Jos vain pääsen!

Tillin ja Patun sivuja päivitetty!