Käytiin emännän kanssa eilen uimalapaikassa. Ensin luulin, että mennään mummolaan, mutta en käynytkään kuin pyörähtämässä siinä pihalla ja sitten autoon taas. Nukuin siinä tirsat kun sitten saavuttiin määränpäähän. Emäntä hyppäsi autosta ulos ja mummolan kaksi isoa koiraa aloitti sellaisen mölyn paksissa, että minunkin piti vähän haukkua. Jonkin tovin päästä emäntä haki minutkin sisälle ja siellä oli muutama mölyinen koira. En jaksanut niistä sen kummemmin välittää. Mutta sitten emäntä pistikin minut suihkuun - siitä en tykännyt ollenkaan. Kukaan muukaan ei kai tykännyt kun kaikki ulvoi ja haukkui. Sitten minulle laitettiin pelastusliivit(jotka tälläkertaa oli hieman tyylikkäämmät - viimeksi ne oli pinkit...) ja siirryttiin altaan reunalle. Koirat hyppeli veteen ja haki sieltä leluja. Minä ihmettelin, että miten ne uskaltaa.. Se allas oli nimittäin syvä. Helkkari kun pelotti kun minut sinne laitettiin! Emäntä lähti kävelemään ympäri allasta ja minä yritin pysyä perässä. Pelotti, että hukun siihen paikkaan, mutta liivit onneksi piti minut pinnalla. Altaasta poispäästyäni olin itseeni melko tyytyväinen ja kyselinkin emännältä, että enkös ollutkin taitava - vähän niinkuin ne ammattilaiset siinä vieressä. Yksi oli kuulemma vesipelastusvaliokin. Se oli se mummolan Mosse. Suuri musta uros, jota minä vähän pelkään. Tauolla olisin tahtonut tutustua labradorinnoutaja Myyhyn, mutta sitten minua alkoikin jännittää.. Sekin on musta ja pelottava narttu.
Tuossa niitä ammattilaisia ui. Minä vähän säikähdin niiden uimahyppyjä ja koitan kuvassa sanoakin emännälle, että käskisi niiden uida sievemmin. Hetkeä myöhemmin minut nostettiin jälleen altaaseen. Jokaisen jännittävän kerran jälkeen olin hitusen ylpeämpi itsestäni. Varsinkin kun emäntä oli niin iloinen.
Minäkin olisin halunnut tuollaisen damin itselleni, mutta en minä uskaltanut sitä hakea... Ja altaassa ollessani keskityin vaan emäntää seuraamaan kun se aina karkasi kiertämään ympäri allasta. Monen huisin uintikerran jälkeen mentiin sitten taas suihkuun. Se kesti paljon kauemmin kuin viimekertainen peseytyminen. Sitten minut laitettiin kamalaan kolisevaan häkkiin, minne puhalsi lämmintä ilmaa. Se laite surisi inhottavasti ja minä itkin emännälle, että päästä nyt herranen aika minut pois. Emäntä ei välittänyt vaan antoi rauhottavia signaaleja, jotka sitten saivat minut luovuttamaan. Sittempä pääsinkin siitä kamalasta häkistä pois. Sitten ulos kakille ja helpotuksekseni turvalliseen koppiini autoon nukkumaan.
Kotiin päästyäni oli entistä energisempi. Kuulemma kaikki muut koirat olivat aivan poikki koko reissusta. En minä vaan. Emäntä oli sitä mieltä, että pitäisi jo nukkua kun kellokin oli jo paljon. Minä vaan pyörin Vanhan Piian ympärillä kun se on alkanut taas tuoksumaan niin vastustamattomalle. Mutta eipä se alkanut millekään, nukkui vain. Lopulta minunkin piti luovuttaa ja ummistaa silmäni.
- Peurasaaren Suurruhtinas Tilli kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti