Täytin toissapäivänä kolme. Olen niiiiin aikuinen nyt. Aamulla emäntä nosti minut syliin ja lauloi minulle synttärilaulun. Saimme Patun kanssa jäniksenkorvat aamupalaksi, nams! Päivä meni kuitenkin melko hitaasti, koska molemmat kaksijalkaiset olivat töissä tai koulussa. Vietin aikani Patun kanssa leikkien. Patu on kyllä niin ihana nyt. Harmi, että näin on vain kaksi kertaa vuodessa. Minä kyllä tykkäisin leikkiä(ja vähän muutakin) joka päivä!
Kun ihmiset tulivat kotiin, sain herkkuruuan. Siinä oli paljon eri makuja, mutta ruoka loppui sitten kesken. Niinkuin aina. Taisimme samana päivänä käydä myös leikkimässä naapurin Väinö-pennun kanssa. Minä en oikein ymmärrä sen koiran logiikkaa. Se riekkuu ja riehuu, painii ja haukkuu, enkä tiedä, miten siihen tulisi suhtautua. Sain kuitenkin paljon kehuja kärsivällisestä käytöksestäni. No, olenhan minä aikuinen mies. Eilen menin hieman hämilleni kun se samainen pentu alkoikin huutaa kesken leikin. Yritin saada sitä lopettamaan, mutta se vain puri ja huusi. Emäntä otti pennun sitten syliin ja rauhoitteli yhdessä pennun emännän kanssa. Minä katselin vierestä miettien, että mikä sille tuli. Ei se perhana enää edes leikkinyt kanssani sen jälkeen ja sekös turhautti. Yritin sitä vähän komentaakin, mutta emäntä sitten laittoi minut hihnaan ja menimme kotiin... Kummia tuollaiset.. pennut.
Emäntä opetti minut haukkumaan. Se onkin kivaa, mutta sitten kun haukun silloin kun tahdon, onkin vastauksena namin sijaan EI. Kumma, kun ei saa olla oma-aloitteinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti