Treenejä ja uudenvuoden tavoitteita

Takana tämän illan rally-tokotreenit, ja nehän meni loistavasti! Rata suoritettiin hyvin, mitä nyt itse välillä sekosin kylteissä. Mutta, Tilli karkasi hajulle vain kerran eikä hihna tippunut kädestä kertaakaan. Eräskin liike meni nappiin pelkällä lykyllä, koska me ei oltu opeteltu sitä lainkaan. Kyseisessä liikkeessä käännytään takaisin menosuuntaan - ohjaaja kääntyy vasemmalta puolen ja koira oikealta, näin mennen ohjaajan takaa sivulle. Se oli kympin suoritus. En tajunnut edes sanoa koiralle mitään, näytin sormella vain että menepäs tuosta.
Omia liikkeitäni pitää treenata, koska teen liian suuria käännöksiä ja peruutan eteentulossa. Ja Tillin palkkauksessa pitää petrata, poika kun ottaa palkan aina vapautuksena. Kehu=nami=vapaa. Ja herranjumala sitä mun jännitystä kun me astellaan lähtöruutuun! Nytkin sydän pamppaili ihan hulluna, vaikka oltiin treenailtu ns. tehtäväalueilla jo jonkin aikaa. Niin ja käytösruudussa, missä koiran pitää istua tai maata paikallaan tietty aika - minä tunnun olevan malttamattomampi kuin koira... :'D Mutta, saatiin paljon kehuja. Varsinkin seuraamisessa ja kontaktissa. Ja oli ihan huippua saada kehuja ihmiseltä, jota ihailen harrastajana.
Lisäsin tuonne kisakalenteriin Rally-Tokokisoja. Aikomus olisi mennä ainakin Kemin kokeeseen elokuussa. Mutta treenaillaas eka ja aletaan sitten siirtämään käsipalkkausta etäpalkkaukseen. TOKO-kisoihinkin pitäisi jo ahterinsa viedä, maaliskuussa olisi Allan Aula tuomarina. Mutta vähän on epävarma olo, ollaanko me sittenkään ihan valmiita vielä. Mutta katsotaan!

Tässä kuussa olisi myös ollut TOKO-koe, mutta minulla on sinä päivänä koetoimitsijakurssi 1 Oulussa. Sitten olisi 30.3 Koetoimitsija 2 Rally-Toko ja kesäkuussa Koetoimitsija 2 Vesipelastus. Alkaa kalenteri mukavasti täyttymään rakkaimmasta harrastuksesta. Elokuussa olen taas myös sihteerinä Maksniemen vesipelastuskokeessa kahtena päivänä.

Vuoden 2014 tavoitteet:
- TOKO-kokeesta ALO1 tai jopa TK1 Tillin kanssa
- Rally-Tokokokeesta ALO1 tai jopa RTK1 Tillin kanssa
- Tillin rohkaisu uimaan oma-aloitteisesti, jotta veneelle vienti onnistuisi VEPE:ssä
- Patu ehkä näyttelyyn täytettyään 10 vuotta
- Metsähaun aloittaminen molempien koirien kanssa
- Rauniohaku-treenejä taas molempien kanssa
- Tilli BH-kokeeseen?
- Opiskelemaan pääsy Louen eläintenkouluttajapuolelle
- Ajokortti vuoden alussa ja loppuvuosi ilman kolareita. :D

PS. Päivittelin koirien esittelysivuja.

Nyt ralleillaan!

TOKO-kisoissa ei sitten käyty, koska Tilli jäi sairaslomalle vain paria päivää ennen kisoja. No, ei haittaa, meillä on vielä paljon opittavaa. Tammikuussa olis taas koe, mutta sinne ei päästä koska mulla alkaa koetoimitsijakurssi silloin. No mutta, onneksi on ohjatut treenit viikottain. Rally-Tokotreenit tosin, mutta on se melkein sama asia. :D Eli siis alettiin treenaamaan Rally-Tokoa marraskuussa ja osataan jo melkein kaikki alokasluokan kyltit. Patukin kävi yksissä treeneissä, voisi sen ottaa uudestaankin.

Kuitenkin. Kävin kannustamassa isääni ja martta-nöffiä sunnuntaina, heillä kun oli ensimmäinen Rally-tokokoe mölliluokassa. Jos olisin tiennyt mölliluokan olemassaolon, olisin ilmoittanut Tillinkin mukaan.. No, enskerralla sitten. Ellei jo maaliskussa oltaisi valmiita alokkaaseen.

Tammikuun puolella on myös TOKO-pulmapaja, mikä sopii meille täydellisesti. Meillä kun on kontaktissa korjattavaa silloin kun on hajuja ympärillä.

Tokoilua ja ihmisten etsintää raunioilla

TOKO-treenaus on mennyt mukavasti eteenpäin. Meillä on oma treenikalenteri, jonka mukaan mennään jotta kumpikaan meistä ei kyllästy mahdollisiin turhiin toistoihin. Edelleen on epävarmaa, miten kokeessa tulee menemään, mutta mitäpä sitä stressaamaan. Noin viikko ennen koetta käydään sitten koe kokonaisuudessaan läpi ja kattoo sitten miten on intoa. Ehkä eniten mulla pelottaa se paikkamakuu. Ei oikeastaan se, että Tilli karkais mun luo, vaan se että jos joku vierelläoleva koira karkaa Tillin luo. Siitä ei hyvä seuraa silloin. Jostain syystä Tilli on tulinen aina käskyn alla. Tuli tämä koettua kun oltiin kaverikoiran kanssa kentällä ja käskin Tillin istumaan ja odottamaan jotain, en muista mitä. No, kaverikoira ampasikin sitten siihen Tillin luo ja Tilli kävi suoraan kiinni. Tätä ongelmaa puidaan ja treenataan kyllä, mutta kattoo sitten millä mallilla ollaan kokeessa.

Patu on alkanut saada taas vähän painoa takaisin, hoikka se on vieläkin mutta ei laiha. Turkki alkaa kiiltää vanhaan malliin ja nivelravinteen ansiosta jäykkyyskin alkaa hälvetä. Patu venyttelee jo molempia takajalkojaan. :) Muuten mummun arkeen ei kuulu sen kummempaa kuin lenkkeilyä, leikkejä ja aktivointipelejä.

Käytiin Tillin kanssa ekoissa rauniohaku-treeneissä pari päivää sitten. Aloitettiin niin, että minä juoksin piiloon ja huutelin Tilliä matkalla. Piilopaikkaa Tilli ei kuitenkaan nähnyt. Olin tunnelin suulla kyyristelemässä kun Tilli juoksi salamana siitä ohi. Kutsuin sitä kerran ja sitten se tuli ujostellen tunnelin suulle hakemaan namia(tunnelit on nääs pelottavia). Toisella kerralla juoksin mättään taakse ja sieltä löytyi heti. Kun oli taas Tillin vuoro etsiä, oli maalimiehiä kaksi ja minä Tillillä ohjaajana. Ohjasin ensin metsästä etsimään ja sieltä se äijä löytyikin heti. Sitten vaan salamana toisen maalimiehen jäljille ja Tilli löysi jo ennen kuin ehdin nähdä minne se singahti. En tiedä, onko Tillillä ollut koskaan näin hauskaa. Ehdottomasti Tillin laji siis. :)

Seuraaviin treeneihin pääsee sitten supermummokin höseltämään. :D

Patu 9v + tokopulinaa ja haaveilua

Patu täytti yhdeksän reilu viikko sitten. Synttäripäivänään oli niin pirteä, että olisi voinut kuka vaan luulla pennuksi. Energiaa piisaa, ja toivon että sitä piisaa vielä useamman vuoden. Vanhuuden oireilta ei olla kuitenkaan täysin säästytty kun tytön nivelet ovat alkaneet jäykistyä. Ostin Fullolifen Joint care-öljyä pari päivää sitten, ja vaikuttaisi toimivan. Tänään Patu venytteli ainakin toista takajalkaansa(normaalisti ei venytellyt takapäätään ollenkaan). Patun silmät ovat myös muuttuneet sinertäviksi. Näkö niissä on vielä tallella, eikä kaihin merkkejä näy. Eli varmaan ihan normaalia ikääntyvän koiran silmänmuutoksia.
Steriloinnin jälkeen Patu on muutenkin ollut pirteämpi. Turkki on kamalassa kunnossa, kun päätti pudottaa karvat. Hilsettä on ihan kamalasti... Ruokapuolen pitäisi kuitenkin olla kunnossa, laskelmieni mukaan molemmat koirat saavat riittävästi välttämättömiä ravintoaineita ja rasvahappoja. Ja kun molemmilla on sama ruoka, mutta vaan Tillillä on turkki kunnossa. Joten Patulla taitaa johtua vaan tosta karvanlähdöstä ja ehkä hormonaalisista syistä. Se vaan on taas tätä kun mä stressaan kaikesta tommosesta.. :D

Tillin kanssa taas alotellaan kisauraa. Täyttelin tapahtumakalenterin täyteen TOKO-kokeita. Marraskuussa mennään Tornion kokeeseen. Lokakuussakin olis koe Oulussa, mutta en mä usko että mennään. Ehkä liian aikasta mennä Ouluun asti - osallistumismaksu ja matkat maksaisi liikaa, jos tuloksena tulis kakkonen tai huonompi. :D Tornioon päästään kuitenkin vaan osallistumismaksun hinnalla, joten huono tulos ei tule haittaamaan. Käytiin tänään koko koe läpi tossa meidän treenikentällä ja jäi vähän epävarma olo. Tilli kyllä totteli, mutta sataprosenttinen into puuttui. Ehkä pidetään huominen vapaata treeneistä ja katsotaan maanantaina uudestaan. Onneksi meillä on vielä kaksi kuukautta aikaa treenata. :)
Oon jo miettinyt että jos kävis niinki mukavasti, että saataisiin se ykköstulos, siirrytään avoimeen vain jos pistemäärä ylittää 180 pisteen. Jos taas ykköstulos tulee nippanappa, eli 160-179p, jäädään vielä alokkaaseen. Mutta meidän tavoite on kuitenkin se TK1, tuli se sitten marraskuussa tai ensvuoden puolella. Jos taas saadaan niukka ykköstulos ja rahaa riittää, mennään hakemaan TK1 Oulusta marraskuun lopussa. Hohhoh, jopas on haaveet. :D Realistinen odote on kuitenkin se ALO2-tulos.
On meillä Tillin kanssa toinenkin tavoite, nimittäin BH-koulutustunnus. Sitä lähdetään kokeilemaan varmaan joskus vuoden päästä. Kyseessä siis on käyttäytymiskoe, jossa testataan onko koira yhteiskuntakelpoinen. BH-tunnuksen saatuaan saa osallistua Palvelus- ja pelastuskoirakokeisiin, joista haku ja jälki olisi meidän lajeja.

Että semmosta. :P

Motivaatiota etsimässä

Jäi siitä epävirallisesta toko-kokeesta vaivaamaan se, kun Tilli kiinnostuu niin paljon enemmän hajuista kun toko-liikkeistä. Noh, käytiin sitten tänään meidän omalla kentällä treenaamassa kaksistaan. Tillihän sai heti vainun jostain ja hamusi sen luo jo ennen kuin olin kerennyt edes aloittaa sen kanssa. Ensin meinasin jo tuskastua että olen huono ja plaaplaa, ei meistä tulekaan mitään yhyy. :D Mutta sitten hoksasinkin alkaa heittelemään nameja maahan, ja Tillihän innoissaan alkoi niitä etsimään. Lisäsin äänimerkin, josta se tietää, millon nameja on maahan heitetty. Kun Tilli katsoi minuun, kutsuin sen sivulle, ja palkaksi heitin namin kenttään. Jo vain alko motivaatiota löytymään! Sehän kiinnostui oikeasti siitä hommasta, juoksi aina minun luo odottamaan uutta käskyä. Otettiin ihan perusjuttuja, eli sivulle tulemista, seuraamista ja luoksetuloa. Aina liikkeiden välissä kun se meinasi kiinnostua jostain muusta, käytin aiemmin mainittua äänimerkkiä, joka sai sen taas kiinnostumaan minusta. Siis seuraaminenkin meni upeasti, Tilli ei jätättänyt yhtään. Nyt se oikea motivaattori löytyi!

Sisätiloissa treenataan vanhaan malliin, eli naksutin ja namit kädestä, koska sisällä se ei kiinnostu mistään muusta kuin minusta muutenkaan.
Mutta jos palataan tähän Tillin hajuintoon - meidän on aivan pakko alkaa treenaamaan sitä hakua. Ton koiran nenätyöskentely on aivan uskomatonta ja jos se kerran siitä pitääkin niin hemmetisti niin eiköhän siinä olis ihan täydellinen laji meidän kolmanneksi harrastukseksi. Raunioille ei vaan pääse ilman autoa, joten pitää aloittaa metsähaulla.

Vanha Patukin on oppinut uutta avokkini kanssa. Avokkini siis on alkanut opettaa rouvalle kontaktia lenkillä, mikä on ihan huippu juttu. Patu kun on luonteeltaan täysin miellyttämishaluton, sen opettaminen vaatii vähän erilaista taktiikkaa. Aloitin eka itse Patun kanssa kontaktiharjoittelun samalla kun kitkin vetämistä pois. Aina kun hihna kiristyi, hidastin vauhtia niin, että melkein pysähdyin. Aina, kun Patu kääntyi katsomaan minuun, kehuin tai annoin palkan. Pian Patu jo otti oma-aloitteisesti kontaktia ja meni sivulla. Nyt se siis on alkanut avokkini kanssa tekemään tätä. :)

Mutta joo tällasta tällä kertaa, pientä edistystä taas.

Tokoilua, vepeilyä ja pohdintaa

Oho, taas tovi vierähtänyt kirjoittelusta. Aloitetaan ensin Patusta: tyttö on nyt toipunut täysin. Hyvinvoiva niin fyysisesti kuin henkisestikin eikä heti uskoisi sen täyttävän yhdeksää vuotta. Karvat se päätti pudottaa taas kerran, mutta se on pieni murhe.

Tilli taas kävi ensimmäisen kerran TOKO-kokeessa, joskin epävirallisessa sellaisessa. Tuloksena ALO2 147 pisteellä. Meni se paremmin kuin osasin odottaa! Olisi mennyt paremmin, ellei Tilli olisi kiinnostunut hajuista niin paljon. Paikkamakuusta oli jäänyt ne koirien hajut, niin seuruussa ja luoksetulossa päätti karata hajujen perään. Estehypyn se teki ensimmäisen kerran elämässään ja se meni oikein hienosti. Kehuista se innostui niin, että päätti vetää hepulirallit pitkin kenttää. :D Luoksepäästävyys oli täysi kympin suoritus, vaikka pelkäsin, että se menee huonosti. Joko Tilli hyppii vasten tai pakenee, mutta mitä vielä. Kiltisti istui vierellä ja antoi koskea. Mutta joo, tuomarina oli Allan Aula, joka antoi paljon hyviä neuvoja jatkoon.

Myös VEPE-treeneissä ollaan käyty suht. säännöllisesti. Veneestä hyppyyn ollaan nyt vähän jämähdetty kun en ole muistanut/ehtinyt treenata esineen noutoa ja vientiä pitemmälle.
Olin viime viikonloppuna myös sihteerinä Simon VEPE-kokeessa. Kaikki oli newfoundlandinkoiria tai landseereita paitsi yksi - labradorinnoutaja. Eli koko kokeessa oli vain näitä kanadalaisia vesipelastusrotuja. :) On aika harvinaista, että kokeessa on vain nämä, kun yleensä on palveluskoiratkin kilpailemassa. Joo, se oli mukava viikonloppu.
Tämä viikonloppu taas on mennyt koiravahdin hommissa. Olen vanhempieni luona hoitamassa kahta newfoundlandinkoiraa ja yhtä pyreneittenkoiraa sekä kissaa.

Eilen tosin olin myös pari tuntia ystävän tupareissa, jossa oli muitakin koiraihmisiä. Tutustuin erääseen eläintenkouluttajaan ja kun aloimme puhua Tillistä, sain oikein hyvää palautetta sen koulutuksesta/kuntouttamisesta. Arkojen koirien kuntouttamisesta voisikin tulla mun bravuuri, jota lähden opiskelemaan lisää ensikeväänä kun haen Louen koirakouluttajapuolelle opiskelemaan. Jos vain pääsen!

Tillin ja Patun sivuja päivitetty!

Kuulumisia pötkölästä

Kirjoitin joku aika sitten Patun kohtutulehduksesta, joka ei tosiaan parantunut millään. Viimeperjantaina veimme tytön sitten leikattavaksi Akuuttiin. Operointi meni hyvin, ja Patu on toipunut supernopeasti. Leikkaushaava ei ole toistaiseksi vaatinut muuta hoitoa kuin puhtaanapitämisen ja Patun ei tarvinnut kuin syödä kipulääkettä pari päivää. Paljon helpompi prosessi kuin Tillillä viimesyksynä kasvainleikkauksen jälkeen. Silloin piti syöttää antibiootit ja kipulääkkeet, leikkaushaava meinasi tulehtua, turposi ja mitä kaikkea.
Patu ei tosiaan ole edes yrittänyt nuolla haavaansa, mikä myöskin helpottaa asiaa. Ei tarvi olla kokoajan kyttäämässä tai laittaa tötteröä päähän. Suurin pelko leikkauksen aikana oli se, että herääkö se siitä enää. Tottakai sellainen pelko on, kun nukutukseen voi kuolla nuorempikin koira. Mutta onneksi kaikki meni hyvin.

Yllä Tillin hieno veneestä hyppy viime VEPE-treeneissä. Olen niin ylpeä minun pikku vesipelastajasta. :) Treenikaverit aivan innostui Tillin menosta ja suunnittelivat meitä jo SOVE-kokeeseen. :D Ehkä me ei olla ihan vielä valmiita.

TOKOn saralla ei ole tapahtunut mitään uutta, kotona ollaan välillä muisteltu liikkeitä ja lenkeillä lähinnä seuraamista ja perusasentoa. Meillä on vielä paljon töitä edessä jotta ollaan valmiita kohtaamaan kisoja. Ensin pitäisi saada se Tillin epävarmuus muita koiria kohtaan pois. Mut jos ois möllit täällä päin, niin mentäis. Jätettäs vaa paikkamakuu poies.

Mutta eipä tänne muuten sen kummempia kuulu. :)